Humanoidirobotin tuntihinta voisi painua euroon – Partasen laskelma ennakoi suurta työmarkkinamurrosta

Laskelman oletukset ovat seuraavat:

• robotin materiaalien, valmistuksen, koulutuksen ja sähkön yhteenlaskettu elinkaarikustannus on 30 000 euroa
• käyttöikä on viisi vuotta
• robotti tekee työtä keskimäärin 6 000 tuntia vuodessa
• huollot, lataukset ja siirtymät on vähennetty jo työajan oletuksessa.

Näillä oletuksilla robotin kustannukseksi tulee noin yksi euro työtunnilta. Partanen vertasi lukua matalapalkkaisen työn kokonaiskustannukseen, jonka hän arvioi Suomessa noin 15 euroksi tunnilta.

Laskelma ei tarkoita, että nykyiset humanoidit maksaisivat euron tunnilta. Se on skenaario, jonka tarkoitus on havainnollistaa massatuotannon vaikutusta. Partanen arvioi robotin nykyisen hinnan olevan ehkä noin 60 000 euroa, mutta hinnan voisi hänen mukaansa tuotannon kasvaessa painua ensin 30 000 euroon ja myöhemmin noin 10 000 euroon.

Jos robotti tuottaisi työllään arvoa kymmenen euroa tunnissa ja sen kustannus olisi yhden euron, syntyisi viiden vuoden aikana noin 54 000 euron erotus robotin tuottaman arvon ja peruskustannuksen välille. Miljoonan robotin tapauksessa vastaava laskennallinen ylijäämä olisi 54 miljardia euroa.

Kyse ei ole ennusteesta Suomen kansantalouden kehityksestä, vaan Partasen rakentamasta yksinkertaistetusta mallista. Sen keskeinen kysymys on, kenelle tuottavuushyöty lopulta päätyisi: robotin valmistajalle, robotteja käyttäville yrityksille, kuluttajille halvempina hintoina vai yhteiskunnalle verotuloina.

Humanoidi voisi teoriassa saada uusia taitoja ohjelmistopäivityksillä. Siivous, tavaroiden kuljettaminen, varastotyö tai jokin muu tehtävä voisi olla erillinen taitopaketti samalle fyysiselle alustalle.

Keskustelussa käytettiin esimerkkinä kahvin hakemista. Robotille ei tarvitsisi antaa askel askeleelta ohjetta, vaan sille voisi sanoa, että se hakee kaksi mustaa kahvia. Sen pitäisi tällöin löytää ulos rakennuksesta, etsiä kahvia myyvä paikka, tilata juomat, maksaa, käsitellä portaat ja ovet sekä palata takaisin.

Tämä on esimerkki siitä, mitä kehityksen pitäisi mahdollistaa, ei kuvaus nykyisen humanoidin varmennetusta kyvykkyydestä. Myös puheessa esitetyt ajatukset esimerkiksi robottipilotista tai kirurgisen osaamisen lataamisesta olivat tulevaisuuden skenaarioita.

Partasen mukaan tekoälymallit, sirut ja datakeskukset ovat kuitenkin ensimmäistä kertaa tasolla, jolla robotteja voidaan kouluttaa joustavammin. Toisin kuin perinteinen teollisuusrobotti, joka toistaa ennalta määrättyä liikettä, uusi fyysinen tekoäly voisi opetella tehtäviä neuroverkkojen avulla ja sopeutua poikkeaviin tilanteisiin.

Kehityksen rajoitteita ovat ainakin robotin kädet, anturit, muisti ja paikallinen laskentateho. Robotin ei voi olettaa olevan jatkuvasti yhteydessä pilvipalveluun esimerkiksi liikenteessä tai kodin turvallisuuskriittisissä tehtävissä. Siksi suuri osa niin sanotusta inferenssistä eli tekoälyn päätelmien laskennasta pitäisi tehdä itse laitteessa.

Arvio on raportin ennuste, ei toteutunut tapahtuma. Aikataulu riippuu muun muassa siitä, kuinka nopeasti robotit halpenevat, kuinka luotettavasti ne toimivat ja miten turvallisuus- ja vastuukysymykset ratkaistaan.

Partanen kuvasi kehitystä vaiheittaiseksi: ensimmäiset robotit ovat kalliita ja rajallisesti hyödyllisiä, mutta niiden kyvykkyys ja tuotantomäärät voivat kasvaa nopeasti. Hän arvioi, että Suomessa voisi viiden, kahdeksan tai kymmenen vuoden aikajänteellä olla satojatuhansia humanoideja. Tämäkin on hänen skenaarionsa, ei vahvistettu tuotantoennuste.

Laskuharjoituksessa 200 000 robottia vuodessa ja viiden vuoden käyttöikä tarkoittaisivat noin miljoonaa käytössä olevaa robottia. Jos jokainen tekisi 6 000 tuntia työtä vuodessa, niiden yhteenlaskettu työpanos vastaisi Partasen laskutavalla noin kolmen miljoonan ihmisen vuosittaista työmäärää.

Tällainen muutos vaikuttaisi erityisesti tehtäviin, joissa työ on fyysistä ja toistuvaa: kuljetuksiin, siivoukseen, ravintoloihin, varastoihin, taksiliikenteeseen ja osaan hoivatyöstä. Partanen ei väittänyt kaikkien ammattien katoavan, vaan korosti, että robotin ei tarvitse olla parempi kuin alan paras työntekijä. Riittää, jos se on parempi tai halvempi kuin keskiverto- tai heikkotasoinen suoritus.

Hän nosti toiseksi esimerkiksi verotuksen. Verohallinnolla on ollut käytössä tekoälyä hyödyntäviä neuvontajärjestelmiä, mutta automaattisen neuvonnan laajempi hyödyntäminen on hänen mukaansa törmännyt muun muassa paperi- ja verkkopalvelujen yhdenvertaisuuteen, virkavastuuseen, digipalvelulakiin ja henkilötietojen käsittelyä koskeviin tulkintoihin.

Partasen perusajatus ei ole ihmisten täydellinen korvaaminen. Tekoälyn ja robottien pitäisi hänen mukaansa hoitaa sellaisia tehtäviä, joissa ne ovat nopeampia, halvempia tai tasalaatuisempia, ja vapauttaa ihmisille enemmän aikaa potilaiden, asiakkaiden ja oppilaiden kohtaamiseen.

Tämä edellyttäisi kuitenkin muutoksia vastuisiin ja valvontaan. Ihmisellä pitäisi säilyä oikeus päästä ihmisen käsiteltäväksi esimerkiksi silloin, kun automaattinen palvelu ei ymmärrä ongelmaa. Valvontaa voitaisiin tehdä useiden palvelutapahtumien tasolla, mutta turvallisuuskriittisissä prosesseissa ihmisen rooli ei poistuisi.

Lisäksi valtiovarainministeriöön on hänen mukaansa formalisoitu poikkihallinnollinen tekoälytyöryhmä ministeri Ikosen vetovastuulla. Työtä on aiemmin johtanut Aleksi Kopponen.

Muutos on merkittävä, jos se toteutuu kuvatulla tavalla, sillä tekoälyn käyttöönotto ei Partasen mukaan ole ensisijaisesti tekninen ongelma. Hän arvioi sen olevan noin 10-prosenttisesti teknologiaa ja 90-prosenttisesti johtamista, toimintatapojen muuttamista ja organisaatioiden kykyä ottaa uusi väline käyttöön.

Hänen mukaansa Säteilyturvakeskus on antanut Posivan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitosta koskevassa lupa-asiassa myönteisen lausunnon tai puoltanut käyttölupaa. Posivan loppusijoituslaitos sijaitsee Olkiluodossa, ja sen omistavat Teollisuuden Voima ja Fortum.

Partanen kuvasi hanketta maailman ensimmäiseksi kansalliseksi käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitokseksi. Hän kertoi myös tavoittelevansa Deep Geolle liiketoimintaa, jossa Suomeen voitaisiin tulevaisuudessa ottaa vastaan ydinjätettä ulkomailta. Nykyinen ja tuleva lainsäädäntö kuitenkin rajoittavat ulkomaisen ydinjätteen vastaanottamista.

Kansainvälisen markkinan kooksi Partanen arvioi satoja miljardeja, mutta kyse oli hänen omasta markkina-arviostaan. Hän viittasi myös siihen, että esimerkiksi Ranska pitää käytettyä ydinpolttoainetta osittain tulevana raaka-aineena eikä pelkkänä jätteenä.